Lisäravinteiden laatuerot

Kuluttaja markkinoinnin vietävänä

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota kuinka paljon lisäravinteita löytyy nykyään kauppojen hyllyiltä? 

Voi olla, että lääkärisi on neuvonut sinua nauttimaan kalanmaksaöljyä tai D-vitamiinilisää kaamosta vastaan, jonka jälkeen seuraavalla kauppareissulla nappaat mukaan tutun merkin tuotteen.

Ehkäpä kuntosalisi PT-ohjaaja on suositellut lisäravinteiden käyttöönottoa treeniesi tueksi, mutta turhaudut nopeasti kun selailet lisäravinneliikkeiden tai verkkokauppojen ylitsepursuavaa tarjontaa.

Tai kenties olet jo vuosia käyttänyt eri lisäravinteita, mutta olet alkanut pistämään merkille ettei tuotteet tunnukaan enää hyvältä tai haluttuja tuloksia ei ole näkynyt.

Elämme lisäravinneteollisuuden kulta-aikaa. Viime vuonna lisäravinteita myytiin maailmanlaajuisesti yli 90 miljardilla eurolla, ja kasvun ennustetaan nousevan entisestään. Lisäravinteet ovat löytäneet tiensä useampiin suomalaisiin kotitalouksiin, mutta niiden valtavasta suosiosta huolimatta suurin osa suomalaisista ei tiedä miten heidän käyttämänsä tuotteet ovat valmistettu tai mitä ne oikeasti sisältävät. Tämä on melko hätkähdyttävää sillä voisi olettaa, että tänä päivänä elintarviketeollisuus vaatisi täyden selvityksen sekä läpinäkyvyyden.

Vitamiinit sekä lisäravinteet voidaan jakaa kolmeen eri laatuluokkaan:

1. Farmaseuttinen laatu
Farmaseuttista laatua olevat lisäravinteet ovat valmistettu niin, että ainesosat ovat mahdollisimman puhtaita ja luonnollisia. Yleisesti ottaen mikään tuote ei ole 100% puhdas, mutta farmaseuttinen laatu yltää kaikkein korkeimmalle asteelle, ja on 99% puhdasta. Tähän laatuluokkaan kuuluvat tuotteet eivät sisällä täyteaineita tai epäpuhtauksia, mistä johtuen niiden imeytyvyys on noin 90%.

2. Food Grade laatu
Food Grade tarkoittaa “ihmiselle tai eläimelle sopivaa” laatua. Tähän laatuluokkaan kuuluu suurin osa lisäravinteista, jotka ovat turvallisia kuluttajille. Ne saattavat sisältää täyteaineita, eivätkä imeydy yhtä hyvin kuin farmaseuttista laatua olevat lisäravinteet. Alhaisimmillaan tuotteissa voi olla vain 4-7% imeytyvyys vaikka tuote on sinänsä elimistölle kelvollista.

3. Feed Grade laatu
Feed Grade laatu soveltuu vain eläimille. Feed grade valmistetaan usein ruoan jäänteistä sekä huonolaatuisista ainesosista. Feed grade laatu ei ole ihmiselle kelvollista sillä se voi sotkea koko ruoansulatusjärjestelmäsi.

Lisäravinteiden laatua on hankala valvoa. Tietämätön kuluttaja voikin luulla, että tutut GMP (Good Manufacturing Practices) & HACCP (Hazard Analysis and Critical Control Points) leimat pitävät huolen siitä, että tuote on sekä kontrolloitu että laadukas; nehän kuitenkin löytyvät monen lisäravinneyrityksen nettisivuilta laadun takeena. Eri pakkausmerkinnät luonnollisestikin luovat turvallisuuden tunnetta kuluttajalle sillä automaattisesti otaksumme, että on jokin taho, joka valvoo tuotantoa. Siitä huolimatta yllättävä tosiasia on se, että Suomessa ei löydy mitään tahoa joka valvoisi laatuluokituksia lisäravinteissa.

Evira tarkistaa esimerkiksi vain pakkausmerkinnän oikeellisuuden, ei sen sisältöä. Toisin sanoen Evira varmistaa sen, että tuote sisältää pakkausmerkinnässä mainitun 200mg D-vitamiinia, mutta ei vitamiinin valmistustapaa. Eli jos tuotetta mainostetaan huippulaadukkaana D-vitamiinina, ei kukaan muu kuin itse valmistaja tiedä totuutta.

Mitä monet kuluttajat eivät myöskään tiedä on se, että GMP jaetaan useampaan eri osaan, ja suurin osa markkinoilla myytävistä tuotteista valitettavasti kuuluu Food Grade laatuluokkaan. Tämä Good Manufacturing Practices ei velvoita tuotetestauksia tai säätele minkä laatuisia tuotteiden kuuluisi olla. Pharmaceutical GMP vaatii tuotetestauksia, mutta tähän kuuluu vain murto-osa yrityksistä maailmassa.

HACCP arviointi rajoittuu ainoastaan elintarviketurvallisuuteen liittyviin tekijöihin, ei laatuseikkoihin, joten se ei myöskään testaa tuotteita tai vaadi tiettyä laatutasoa lisäravinteissa.

Eikö olekin mielenkiintoista ettei lisäravinteissa koskaan näy laatumerkintää tai esimerkiksi palautusjuomissa heran alkuperää?

Monet suomalaiset lisäravinneyritykset ovat myös markkinointiyrityksiä. Ne eivät omista tehtaita missä he tuottavat omat raaka-aineensa vaan ainesosat ostetaan muualta päin maailmaa ja markkinoidaan vastaamaan kuluttajan tarpeita. Hyvin usein yritysten tuotteet eivät perustu tieteeseen sillä ne eivät pysty vaikuttamaan tuotantoketjuun. Tämä avaa oven epäpuhtaille ravintoaineille sekä huonolle laadulle.

Tässä hieman tarkempi esimerkki. Kun lisäravinnevalmistaja ostaa raaka-aineita tuotettansa varten, saadaan jokaisesta raaka-aineesta C.O.A. (Certificate of Analysis) eli tuotteen alkuperästä, laadusta ja puhtaudesta kertova analyysi. Raaka-aineiden valmistajilla on luonnollisestikin oma hinnasto eri laatuisille ainesosille, mutta koska monet yritykset pyrkivät mahdollistamaan suurimman tuoton, valitaan raaka-aineiksi hyvin usein ne edullisimmat vaihtoehdot. On selvää, ettei laadukkaita ja elimistölle terveellisiä tuotteita voida myydä halvalla jos raaka-aine hintoihin ei pysty itse vaikuttamaan; sehän olisi liiketaloudellisesti kannattamatonta.

Meiltä monesti kysytään miksi X valmistajan proteiinit ovat halvempia kuin meidän kunnes asiakkaat itse testaavat ja huomaavat eron. Ero puhtaan sekä heikompilaatuisen lisäravinteen välillä on suuri, ja sen yleensä huomaa siitä kun virtaa alkaa löytymään enemmän ja mikä tärkeintä, koko elimistö voi paremmin.

Seuraavassa blogikirjoituksessa avaamme aihetta vielä enemmän kun käsittelemme tarkemmin lisäravinteiden eroja ja imeytyvyyksiä, sekä mitä hyötyä niistä oikeasti on.

Pysykää kuulolla ja terveinä! :)


Lähteet:
https://www.fda.gov/Cosmetics/GuidanceRegulation/GuidanceDocuments/ucm2005190.htm
https://www.organicnewsroom.com/pharmaceutical-grade-supplements/
http://www.healingedge.net/store/article_supplement_facts.html